... ja siihen liityvistä ajatuksistasi! Kuuntelin sun podcastia mielenkiinnolla ja samaistuin moneen ajatukseen.
Tämä kirjoitus on kommenttini siihen jaksoon, mutta kun tiedän kokemuksesta, että tulee niin paljon tekstiä, kun alan kirjoittaa, niin tämä on helpompi vaihtoehto. Sitä paitsi tämä blogi on just tällaisia heppailuun liittyviä ajatuksia varten.
Tämä kirjoitus voi myös olla kommentti pariin muuhunkin podcastiin, koska olen kuullut muitakin puhuvan ratsastuspelosta, ratsastusonnettomuuksista ja sen jälkeisestä heppailusta, miten se on muuttunut, miten ajatukset kulkee.
On lohdullista huomata, ettei ole yksin, ja että pelkoa voi olla monensorttista.
Siitä on jo yli kuusi vuotta kun lensin maneesin hiekkaan, just seinän vieressä. Ratsastustunti oli ollut onnistunut kaikin tavoin. Hevonen oli aika uusi paikalla mutta kiltti ja kuunteli apujani. Loppukävelyssä kuitenkin tapahtui jotain yllätyksellistä, ja hän loikkasi eteenpäin, en ollut valmis siihen, ja kiristin otettani sekä käsillä että jaloilla, ja hän lähti menemään. Kääntäessään en enää pysynyt satulassa.
No, pystyin ajamaan kotiin itse, mutta kipua oli sen verran, etten halunnut selkään uudestaan eikä opettajakaan halunnut yrittää. Onneksi. Koska olihan siellä sittenkin murtumia lonkassa. Ei kuitenkaan pahempaa, eli kävelin kainalosauvoilla pari kolme viikkoa.
Tietysti alkoi miettiä, olenko liian tasapainoton jatkamaan ratsastusta. Ja vanhat haamut alkoi näyttäytyä päässäni.
Olin jo monta vuotta sitä ennen, silloin tällöin kokenut todellista hevospelkoakin. Muistan kerran kun olin ilmoittautunut kurssiin, ja kun menin omalla tunnillani hevosen selkään, oli pakko sanoa opettajalle, etten tiedä uskallanko edes mennä käyntiä. No, hän oli ymmärtäväinen ja käveli vieressä koko tunnin, antaen todella hyviä neuvoja sekä hevosen käsittelyssä että istunnan suhteen. Tosi arvokas tunti keskellä pelkoa.
Toisen kerran, olin ilmoittautunut tavalliselle ratsastustunnille, minähän rakastin hevosia ja ratsastusta, mutta taas meni vaikeaksi. Ensimmäiset minuutit kiersin pientä ympyrää käynnissä opettajan ympärillä, samalla kun hän piti tavallista tuntia toisille, jotka käyttivät koko maneesia. Sekin meni ihan hyvin, kun opettaja ymmärsi, ja minä halusin yrittää, kunhan tulin ymmärretyksi.
Jossain vaiheessa pelko meni niin vaikeaksi, että en ollut varma mistään hevosen seurassa. Edes kosketuksesta.
Silloin tuli eteeni parin päivän alkeiskurssi, jossa käsiteltiin hevoshierontaa. Ajattelin että saisin työkaluja hevosen kosketukseen. Ja tämä oli sitten uusi alku. Yhtäkkiä tiesin vähän enemmän, miten voi koskea hevoseen ihan konkreettisesti. Mistä saattavat tykätä ja mitä ehkä pitää varoa. Tulihan siellä käytyä vähän anatomiaakin läpi, mutta tärkeintä minulle oli se hevoskontaktin uudelleenaloitus.
Tämän päälle tuli lyhyt natural horsemanship -aiheinen alkeiskurssi, jossa hevoset olivat todella kilttejä ja tottuneita epävarmaan käsittelyyn. Aivan ihanaa, kun sai taas uusia työkaluja taskuun.
Huomaan että tästä on tulossa tosi pitkä teksti... Yritän keskittyä...
Tässä välissä kävin naapurikylän tallissa hevosia hoitamassa. Oli "oma" hoitoheppa, jota piti liikuttaa. Tämä osoittautui vähän vaikeaksi. Emme oikein ymmärtäneet toisiamme. Ja hevonen jähmettyi usein keskelle kenttää. Ja jos joku ulkopuolinen yritti auttaa vauhdin lisäämisessä, niin huomasin ettei hevonen ollenkaan tykännyt, meni liian kovaa minun makuun. Olin turhautunut. Tiesin ratsastuskoulusta että osasin sentään jonkinlaista ratsastusta. Mutta tämä hevonen ei vain suostunut kuuntelemaan.
Taas jätän pätkän pois storystä tässä välissä...
Ja sitten jätin ratsastamisen kokonaan. Ei tuntunut hyvältä kun ei hevonenkaan halunnut. Olin todella matalalla. Mitä tehdä kun rakastaa hevosia ja ratsastusta mutta ei kummastakaan tule mitään. Ja päässä vain pyörii, et osa mitään, et kohtele hevosta oikein, ei hevonen tykkääkään sinusta, miksi jatkaisit...
Tässä tulee sitten se uuden jutun alku: CoathingWithConnection ratsastuspelkokurssi. Ja CwC istuntakurssi. Ja ne kannustavat keskustelut fb-ryhmässä sen yhteydessä. Ja sitten rupesin kuuntelemaan Hevonen Opettajani podcastia. Siinä vasta uusi alku.
Instagramissa tuli yhtäkkiä monta tiliä vastaan, jossa entiset ratsastajat tuskin enää ratsasti, vaan tekivät mitä ihmeellisiä juttuja hevosensa kanssa. Ja moni kertoivat taustansa ja miten olivat päättyneet siihen. Oli ihan uusi hevosmaailma joka aukesi minulle. Moni heistä oli myös saaneet kuulla että "miksi eivät tee mitään hevosillaan, ei ratsasta, vain leikkii". Mutta he rakastivat hevosiaan ja heidän yhteispeli oli ihmeellinen.
Hevonen Opettajani -podcast jatkoi mielenkiintoisia jaksojaan. Tuli mukaan sekä hevoskommunikaatiota että Thrust Technique. Palapelin "oudoimmat" palikat löysivät yhtäkkiä paikkansa mun hevosmaailmassa. Ihmeellisiä ajatuksia tuli. Mutta ymmärsin myös paljon enemmän aiempia ajatuksiani hevosten kanssa ollessani. Mun "lapselliset" ajatukseni vuosien takaa saivat selityksensä, eivät ollenkaan olleet huuhaata.
Ja sitten instasta löytyi tili, josta löysin Tallivintti podcastiin. Kun sitten kuuntelin ensimmäisiä jaksoja, oli niin paljon tuttuja ajatuksia, ja ihanaa taas huomata ettei ole yksin ratsastuspelon kanssa, ja mielenkiintoista kuulla miten toinen on päässyt eteenpäin heppailussaan pelosta ja jännityksestä huolimatta.
Ihmettelen vain, miten mahtavalta tuntuu että olen nyt saanut uuden suunnan koko hevostoimintaani. Tiedän että haluaisin edelleen ratsastaa. Mutta tämä uusi ajatusmaailma, hevosen parasta ajatellen, ja hevosia kuunnellen, on tosi tärkeä välietappi, jota ilman en millään haluaisi olla.
Myös ihanaa huomata, että samaa ajattelevia on aika monta sentään, vaikka "perinteellinen" hevostoiminta on edelleenkin yleisin.
Olen kiitollinen CwC kursseista, ja Hevonen Opettajani podcastista. Siitä huomaa miten paljon eri hevoset opettavat eri juttuja meille. Kunhan opimme kuuntelemaan.
Mutta siis: Kiitos että sinä kerroit podcastissa pelostasi ja miten olet jatkanut hevostelua. Minäkin kävelen joskus kuin humalainen, nyt tiedän mistä se saattaa johtua :).
Tästä jutusta puuttuu tosi paljon tärkeitä oppeja. Mutta käsittelen ne joskus toiste, yksi asia kerralla, kun hevoseni muistuttaa minua niistä :). Hyvää heppailua kaikille siitä kiinostuneille! Ja muille kaikkea muuta hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti