Sinä hevosihminen, joka pelkäät hammaslääkäriä...

 ... kuten minä. Oletko tullut ajatelleeksi, että se pelko voi olla just samanlainen hevosella, johon laitetaan suitset, remmit, satulat, kiinnitysnarut, ja sitten sitä pakotetaan liikkumaan tietyllä tavalla ihmisen mielen mukaan.

Mulla oli vuosikontrolli viime viikolla, ja vaikka se onkin vain hammaskiven poisto yms, niin oli huono olo vain siitä ajatuksesta, että joudun siihen tuoliin makaamaan, ja eteeni/päälleni se instrumenttipöytä ihan niinkuin esteenä, etten pääse äkkiä ylös.

Hevonen, joka on joutunut samanlaiseen tilanteeseen, ettei ole mahdollisuus päästä pois äkkiä, tai ei helposti pysty vastustaa siihen kohdistuvaa painetta, niin saattaa joutua paniikkiin pelkästään riimua nähdessään.

Mun suuhygienisti tietää mun hammaslääkäripelosta. Onneksi. Ja hän sanoi heti kun työnsi instrumenttipöydän eteeni, että "ja tämän saat helposti työnnettyä sivuun jos tulee paniikki". Mikä helpotus! Tuli melkein itku kun olin niin helpottunut! Hän ymmärtää, en ole sidottu kiinni!

Olin eilen tarhassa ja kookkain hevonen tuli tervehtimään. Tiedän että hän on arka, eikä helposti tule moikkaamaan, en edes tunne häntä kovin hyvin. Tarhan veräjä oli sillä hetkellä kiinni, koska oli tunnin treeni "kentällä", eikä hevosia voitu päästää liikkumaan vapaiksi ratsastuksen aikana, eivätkä siten tämän tunnin ajan päässeet vesipaljuun juomaan. Tämä kookas, arka tamma katsoi vesisaaviin päin ja nyökkäsi ja katsoi minua. Kysyin, haluatko juomaan? Hän edelleen nyökkäsi. Joten otin riimunnarun ja menin hänen luo. 

Hän näytti pelokkaalta kun menin luo, mutta sanoin, voin ottaa sinut mukaan juomaan, mutta mun on pakko pitää sinut kiinni sillä aikaa, päästän sut heti vapaaksi kun ollaan käyty juomassa.

Hän uskaltautui mukaan, ja oi, miten hyvää vettä! Hän vaikutti kiitollisena. Kun kävelin takaisin, tein muutaman ylimääräisen kiemuran kentällä vain jotta hevonen saisi tutustua mun käsittelyyn, ja hän tuli mukaan ihan mielellään. Hän oli kuitenkin valmis menemään takaisin heinää syömään kun tultiin veräjän kohdalle takaisin. Hengitin rauhallisesti, puhuin paljon "hyvä tyttö"-juttuja, samalla kuin otin riimunnarun pois. Hän käänsi rauhallisesti heinäkasaan päin, pää alhaalla. Olin onnistunut pysymään "under threshold" vaikka en ollut aiemmin tehnytkään paljon mitään sen tamman kanssa.

Suuhygienisti luki mun ajatukset, pelot, silmieni katse... ja toimi sen mukaan. Antoi minulle valtaa puuttua siihen mitä tehtiin. Ja sen takia pystyin kestämään, vaikka pelkoa olikin.

Minä yritin lukea herkän tamman ajatukset, pelot, silmien katse... ja toimia sen mukaan. Annoin hänelle vapautta sen verran, että se toinen ratsukko kuitenkin oli turvassa samalla kentällä. En pakottanut mihinkään, mutta pyysin tamman mukaan pehmeästi, ja se toimi. Ja hän kesti sen, koska sai tietyn vapauden vaikuttamaan tilanteeseen, vaikka varmaan oli vähän jännä tilanne.

Tämä mielikuva tuli mulle niin voimakkaasti, että mulla oli pakko kirjoittaa tähän muistiin. Horses always in mind, ja he auttavat monessa elämän tilanteessa, myös hammaslääkärillä :).

Miten minä jatkan tästä...

 ... kun vanhaa tietä ei voi kävellä, ja uutta ei näy selvästi?

Näytit minulle ihan uuden tien, ja otin ensimmäiset askeleet, mutta mitäs nyt? Voisitko antaa vihjeitä?

Tarhan nurkassa oli kolme hevosta...

 ... josta toinen oli se, joka oli aina ollut kiltti ja hyväksyväinen ja suostunut kaikkeen hiljaisena. Minusta tuntui kuitenkin että hän ei ollut ihan tyytyväinen oloonsa. Koska ne muut kaksi heppaa (toinen "mun" ja toinen sen "tyttöystävä") söivät lunta kaikessa rauhassa vähän sivumpana, niin keskityin hengitykseni tähän "kilttiin" hevoseen. Tuntui että hän ei voinut rauhoittua vaikka kuinka yritin.

Yhtäkkiä ne muut kaksi heppaa menivät piehtaroimaan ihan siinä lähellä, tyytyväisinä ja rauhallisina mutta päättäväisesti. Ajatukseni kohteena oleva heppa ei liikahtanutkaan. Eikä rauhoittunut.

Tämä on jotenkin niin mielenkiintoista. Onko hän jännittynyt koska on johtaja? Eikö hän siis koskaan pääse lepäämään? Voinko tehdä mitään sen asian suhteen?

(Hyvä että kevät on tulossa, on aika kylmä seistä hiljaa tarhassa kun on pakkasasteita, ja tämä on kyllä niin antoisaa seurata niiden elekieltä ja hengitystä ja vuorovaikutusta... kunhan ei tarvitse palella...).

Heinäpaalin ympärillä oli iso parvi pikkulintuja...

 ... jotka iloisesti söivät rästejä, tai mitä ne nyt sitten löysivät. Hyvää oli ilmeisesti, kun palasivat heti uudestaan, vaikka aina silloin tällöin pelkäsivät jotain ja lensivät yhtenä pilvenä turvaan.

Minä seisoin kevätauringon paisteessa ja katselin taas hevosten touhua. Miksi nuori tamma yhtäkkiä sai vanhemman tamman väistymään? Minä luulin että olisi käynyt päinvastoin. Nuori ruuna löysi kivan heinätupsun ja rupesi heiluttamaan sitä edestakaisin. Näytti hassulta.

"Mun" heppa tuli moikkaamaan ja näyttämään että riimu oli auennut ja oli vinossa. Sain sen laitettua paikalleen. Hyvin varovaisesti, hengitystä ajatellen.

Onko se muuten näin, että jos minä ajattelen mitä pienin ajatus, että voisin yrittää saada heppa liikkumaan tietyllä tavalla, niin heti se laittaa korvat luimuun, että älä yritä mitään, minä seison kaverina, mutta en tee mitään käskystä...

Joskus tuntuu todella siltä. Ajatuksiinhan ei voi mitään, mutta jos en ehdi pysäyttää "hakea riimunnaru", "taluttaa tarhan ympäri", "saada hevosta peruuttamaan ja vähän sivuliikkeitä" ennen kuin ajatuslauseisiin tulee loppupilkku, niin hevonen aistii sen, ja reagoi heti. Ei välttämättä pakenemalla, mutta varotoimenpiteillä, käteni ei saa tulla lähemmäs riimua tai päätä, hän laittaa jalat tukevammin maahan "minua et liikuta" tai ottaa pienen askeleen poispäin "jos et lopeta niin lähden pois, etkä saa minua kiinni".

Ei siksi, että hän ei haluaisi olla, tehdä tai liikkua. Mutta ehkä juusi siksi, että hän meinaa opettaa minua kunnolla olemaan läsnä, kuuntelemaan itseäni, kuuntelemaan hänen ajatuksiaan ja kysymyksiään...

Onkohan näin... matka jatkuu.. :).

Kohta lähden taas heppojen luo...

 ... tekemään mitä...

Kirjoitan vain itselleni...

... mutta jos se olisi jollekin avuksi, että joku muukin kamppailee, niin laitan ne ajatukset tähän.