... kuten minä. Oletko tullut ajatelleeksi, että se pelko voi olla just samanlainen hevosella, johon laitetaan suitset, remmit, satulat, kiinnitysnarut, ja sitten sitä pakotetaan liikkumaan tietyllä tavalla ihmisen mielen mukaan.
Mulla oli vuosikontrolli viime viikolla, ja vaikka se onkin vain hammaskiven poisto yms, niin oli huono olo vain siitä ajatuksesta, että joudun siihen tuoliin makaamaan, ja eteeni/päälleni se instrumenttipöytä ihan niinkuin esteenä, etten pääse äkkiä ylös.
Hevonen, joka on joutunut samanlaiseen tilanteeseen, ettei ole mahdollisuus päästä pois äkkiä, tai ei helposti pysty vastustaa siihen kohdistuvaa painetta, niin saattaa joutua paniikkiin pelkästään riimua nähdessään.
Mun suuhygienisti tietää mun hammaslääkäripelosta. Onneksi. Ja hän sanoi heti kun työnsi instrumenttipöydän eteeni, että "ja tämän saat helposti työnnettyä sivuun jos tulee paniikki". Mikä helpotus! Tuli melkein itku kun olin niin helpottunut! Hän ymmärtää, en ole sidottu kiinni!
Olin eilen tarhassa ja kookkain hevonen tuli tervehtimään. Tiedän että hän on arka, eikä helposti tule moikkaamaan, en edes tunne häntä kovin hyvin. Tarhan veräjä oli sillä hetkellä kiinni, koska oli tunnin treeni "kentällä", eikä hevosia voitu päästää liikkumaan vapaiksi ratsastuksen aikana, eivätkä siten tämän tunnin ajan päässeet vesipaljuun juomaan. Tämä kookas, arka tamma katsoi vesisaaviin päin ja nyökkäsi ja katsoi minua. Kysyin, haluatko juomaan? Hän edelleen nyökkäsi. Joten otin riimunnarun ja menin hänen luo.
Hän näytti pelokkaalta kun menin luo, mutta sanoin, voin ottaa sinut mukaan juomaan, mutta mun on pakko pitää sinut kiinni sillä aikaa, päästän sut heti vapaaksi kun ollaan käyty juomassa.
Hän uskaltautui mukaan, ja oi, miten hyvää vettä! Hän vaikutti kiitollisena. Kun kävelin takaisin, tein muutaman ylimääräisen kiemuran kentällä vain jotta hevonen saisi tutustua mun käsittelyyn, ja hän tuli mukaan ihan mielellään. Hän oli kuitenkin valmis menemään takaisin heinää syömään kun tultiin veräjän kohdalle takaisin. Hengitin rauhallisesti, puhuin paljon "hyvä tyttö"-juttuja, samalla kuin otin riimunnarun pois. Hän käänsi rauhallisesti heinäkasaan päin, pää alhaalla. Olin onnistunut pysymään "under threshold" vaikka en ollut aiemmin tehnytkään paljon mitään sen tamman kanssa.
Suuhygienisti luki mun ajatukset, pelot, silmieni katse... ja toimi sen mukaan. Antoi minulle valtaa puuttua siihen mitä tehtiin. Ja sen takia pystyin kestämään, vaikka pelkoa olikin.
Minä yritin lukea herkän tamman ajatukset, pelot, silmien katse... ja toimia sen mukaan. Annoin hänelle vapautta sen verran, että se toinen ratsukko kuitenkin oli turvassa samalla kentällä. En pakottanut mihinkään, mutta pyysin tamman mukaan pehmeästi, ja se toimi. Ja hän kesti sen, koska sai tietyn vapauden vaikuttamaan tilanteeseen, vaikka varmaan oli vähän jännä tilanne.
Tämä mielikuva tuli mulle niin voimakkaasti, että mulla oli pakko kirjoittaa tähän muistiin. Horses always in mind, ja he auttavat monessa elämän tilanteessa, myös hammaslääkärillä :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti