Kohta lähden taas heppojen luo...

 ... tekemään mitä...

Joku varmaan sanoisi, ei mitään. (Ja aina kun joku muu on läsnä, tunnen olevani kuin pikkutyttö, joka ei osaa, ei pysty, ei uskalla, ei riitä... Vaikka olenkin oppinut pikkuhiljaa ymmärtämään, että saan olla sellainen kuin olen.)

Enhän minä siellä muuta kuin katselen, tarkkailen, toivon että joku tulee moikkaamaan.

Mietin mitä tekevät, mitä ajattelevat, mitä ärsyttää, ovatko tyytyvisiä, mitä kaipaavat lisää.

Tänään on tosi lumipyryistä. Eli ei hepatkaan niin kovin innoissaan ole. Syövät, juovat, pysyvät mahdollisuuksien mukaan suojaisassa paikassa. Ei ole oikein maksimisää. Mutta toisaalta saattavat yllättääkin. 

Katsotaan. Pysykää lämpiminä ja terveinä :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti