Istuin tynnyrin päällä keskellä hevostarhaa...

 ... ja mielessä kävi ne ihanat kuvat nickyshorsemanship julkaisi instassa, paitsi että siellä vaikutti aina olevan vihreät niityt ja sininen taivas...

 ... täällähän ei vielä ollut vihreää. Edessäni oli mutainen ratsastuskenttä ja takanani oli koko hevostarha lumisena. Mutta siellä missä tynnyri oli, ja osa hepoista, niin maa oli ruskeaa, vähän kuivempaa, ja taivas oli sininen.

Pari metriä mun vasemmalla puolella iso tamma oli just mennyt makuulle. Vähän hämmästelin, kuten hän itsekin oli edelleen varuillaan, kun tämä tamma ei yleensä voinut rauhoittua näin lähellä ihmistä. Mutta hänen hetken tarkkaillessa mun liikkeitä (ja hengitystä?) hän totesi, että voi ihan hyvin mennä kokonaan makuulle, pää ensin nenä maata vasten, mutta pian koko heppa kuorsasi kyljellään. 

Mun oikealla puolella oli "mun" heppa viitisen metriä kaupempana "tyttöystävänsä" kanssa. Seisoivat nukkumassa auringonpaisteessa. Laitoin ajatuksen menemään hepalleni että olisi mukavaa jos tulisit lähemmäksi, en kuitenkaan sanonut mitään. Lisäsin sydänmerkkejä viestin loppuun :). Nautin todella sopivasta lämmöstä, ja tynnyri oli ihmeellisen mukava istua.

Yhtäkkiä "mun" heppa tulikin sieltä varoivaisesti ja kiemuran kautta lähemmäksi. Hän rupesi etsimään nukkumapaikkaa tai piehtaroimispaikkaa. Maasta näkyi, että just mun kohdalla oli sellainen sileämpi kohta, joka ilmeisesti oli aikaisemminkin ollut hyvä nukkumapaikka, joten siirryin hiljaa tynnyrini kanssa vähän taakse, etten olisi tiellä. Ovathan ne hevosenjalat aika pitkät, jos hevonen menee makuulle ja piehtaroi. En haluais kavion jalkaani.

Heppa etsi jonkin aikaa, ja meni piehtaroimaan just niin lähelle, että varmuuden vuoksi siirsin tynnyrini vielä puoli metriä taakse. Sitten istuin vain nauttimassa hevosen liikkeistä ja hyvästä olosta. Hän nousikin heti pystyyn piehtaroinnin jälkeen ja tuli moikkaamaan ihan lyhyesti. En yrittänyt mitään ekstraa. Olin vain niin iloinen että sain olla keskellä kevätauringosta nauttivaa hevoslaumaa.

Eli ei siinä tapahtunut mitään. Ja silti. Se varovainen tamma nukkui vieressä. Ja "mun" heppa tuli lähelle, mutta ei kuitenkaan päälle, en tarvinnut koskaan pelätä mitään. 

Kevätpäivä parhaimmillaan. Ainakin niin kauan kun en tiedä osaanko/pystynkö/uskallanko enää ratsastaa...