... vähän sivummalla. Katselin "mun" heppaa. Onpa se komea! Sanoin sen hänelle.
Seisoin hiljaa kuunnellen syömistä ja muita pieniä ääniä. Odotin.
Ja se tunne, kun hevonen tulee hiipien, ei suoraan päälle, vaan samalla syöden, etsien maukkaita heinänkorsia, mutta kuitenkin niin selvästi yhä lähemmäs.
Sisimpäni lämpenee. Hän hyväksyy ja haluaa tulla luokse. Vaikka on nälkä.
Se tunne, että kannattaa odottaa, hän päättää itse tulla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti